Lepopaivat

Perjantai ja lauantai olivat eraanlaisia lepopaivia. Ei sen ihmeempia suunnitelmia, paitsi lauantaina paluu Santiagoon. Matka pohjois-Chileen oli kokonaisuudessaan hieno kokemus jo sen erilaisuuden takia. Tanaan on lahto bussilla etelaan, Puconiin, ja tarkoituksena hypata mukaan roadtripille, jonne muut ovat jo lahteneet aikaisemmin.

Perjantai meni Iquiqeen tutustuessa. Kavin kauppakeskus Zofrissa (http://www.zofri.cl/mall_zofri_2/i_index.html), jolla on erikoinen tax-free status, josta johtuu suuri maara maahantuojia myymassa tuotteitaan, ensisijaisesti halpoja aasian tuontitavaroita, mutta myos arvokkaampia brandeja, elektroniikkaa ja autoja. Suurin osa aasiasta tanne maahantuoduista tavaroista myydaan eteenpain Perun ja Bolivian markkinoille, koska naissa maissa hinnat ovat alhaisemmat. Tama myos nakyy tavaroiden laadussa. En ole missaan nahnyt nain suurta maaraa kraasaa saman katon alla. Tama kauppakeskus, kuten koko kauppakeskuksen alue on aika uniikki. Alue on verovapaa ja taalta voi kuka tahansa silti kayda ostamassa. Hieman eri, kuin rakas verorohmumme Suomi. Autoissa veroetuutta on rajattu hieman. Jos taalta ostaa auton verotta, silla saa ajaa vain Iquiqen alueella poikkeuksena 20 paivaa vuodessa, jolloin autolla saa ajella muilla alueilla. 5:n vuoden omistuksen jalkeen autoa kasitellaan normaalina, eli silla voi ajaa rajattomasti kaikkialla. Tastakin huolimatta autokanta ei ole kovin kummoinen. Autojen tuunaus on taallakin in, mutta tuntuu olevan enempi kosmeettinen ja metelin aiheuttaminen.

Koska perjantai oli allekirjoittaneen merkkipaiva, juhlimme tata Pablon asunnolla taman kavereiden kanssa. Finlandia vodkaa juhlien raaka-aineeksi hakiessani huomasin, etta sen markkinointi on aika mitaton taalla. Kavin noin 10 liiketta lapi, jotka alkoholia myyvat, mutta niista ei saanut kuin ruotsalaista ja venalaista vodkaa. Eivat kaikki edes tienneet Finlandia vodkan olemassa olosta. No, ruotsalaista en kuitenkaan ostanut. Vodka kuului osaksi lempijuomaani, valkovenalaista, jota yritin opettaa takalaisia juomaan. Vodka mixit eivat taalla ole yhta hyvassa huudossa kuin suomessa, mutta kohteliaasti jokainen ainakin sanoi, etta hyvaa oli (tieda sitten kaatoivatko alas, kun olin poissa paikalta, mutta lasit kuitenkin tyhjenivat ja joillekkin sai tarjoilla useammankin). Kahden aikaan siirryimme sisatiloista rannalle uimaan (n. 300 metrin siirtymassa Pablon asunnolta) ja nauttimaan yon lammosta ja aaltojen kohinasta.

Lauantaina ennen lentoa tutustuin Pablon tyoymparistoon Alto Hospiciossa (http://es.wikipedia.org/wiki/Alto_Hospicio) & (http://www.maho.cl/ , Pablo loytyy Directores sivuilta), joka on erittain koyha, Iquiqesta n. 10 minuutin ajomatkan paassa vuoren (Tai taallapain vain rinteen) paalla oleva n. 50000 asukkaan kaupunki. Alueella ei ole luonnonrikkauksia tai keitaita, enimmakseen autiomaata, jonne on aikojen kuluessa ja rahanpuutteessa ihmiset alkaneet rakentaa itselleen taloja. Pablon tyonkuvaan kuuluu alueen parantaminen ja ihmisten viihtyvyyden lisaaminen. Tunnin vierailulla huomasin, etta toita kylla riittaa ja haastetta. Tata aluetta ei voi kunnolla kuvata sanoin, tama pitaisi itse nahda. Asunnot ovat kuitenkin kohtuullisia, ei mitaan slummeja, mutta koyhyys nakyy naissa selvasti.

Santiagon lentokentalta tuli Pablon veli, Fernandez, hakemaan ja tasta oiottiin suoraan hankkimaan bussilippu Puconiin, etela-Chiileen, jonne matka jatkuu tanaan klo. 23.56 (tosin yksikaan bussi ei ole lahtenyt taalla ajallaan, joten tuo tulee viivastymaan jostain syysta n. 15 minuuttia). Jonkun 10 vuoden tauon jalkeen pelasin tennista illalla, kun ilmat olivat otollisia urheilulle. Touchi on kylla taysin kadoksissa, mutta syotto kulki melkein hyvin. Rankka urheilusuoritus taytyi tietenkin palkita muutamalla oluella paikallisessa hyvatasoisessa ravintolassa, josta matka jatkui yokerhoon. Oli muuten kohtuu pieni paikka verrattuna helsingin yokerhoihin, mutta vakimaaraan nahden sopiva.

Muutama yleinen huomio Chilesta. Taksit taalla ovat erittain halpoja, noin 500 Pesoa riittaa hyvin kaupunkialueella lyhyisiin siirtymiin. 500 pesoa on n. 0,90€. Pidempiin, 10 minuutin matkasta ylospain kannattaa jo sopia tai tiedustella hinta etukateen, ettei tule perilla ikavia yllatyksia. Taksit ovat vanhempia ja pienempia, mita suomessa. Yleisimmat taksimerkit ovat nipponeita ja yleisin on Hyundai. Naitakin on yritetty viritella ulkoisesti kaikennakoisilla vekottimilla ja sisustuksilla laidasta laitaan, yllattavin oli neonvalot taksin pohjassa. Vaatteiden pesettaminen on taalla myos halpaa. Ei taalla kannata niita itse alkaa pesemaan. Hinnat ovat eri paikoissa vaihdelleet 500-1500 peson haarukassa, eli euroopan valuuttana n. 0,90€ - 2,25€. Bussit ovat edullisia, mutta naissakin voi valita kalliimman hintaluokan, jolloin on enemman jalkatilaa tai palvelua. 8 tunnin bussimatka maksaa noin 20€, joka ei todellakaan ole paha. Matkailijana suosittelen yobusseja, jolloin ei mene arvokasta paiva aikaa hukkaan ja bussissa on kohtuu hyva nukkua (penkit enemman saadettavissa kuin express bussissa). Oluen hintahan nyt on tarkea globaali mittari. Oluen hinta kaupoissa on noin 300-500 pesoa (yksittaiskappaleina), eli 0,45€-0,90€ ja ravintoloissa 700-2000 pesoa, eli 1€-3€ poislukien trendibaarit ja kalliimmat paikat. Bigmac indeksin olen onnistunut valttamaan, joten en sita pysty kertomaan. Paikallinen ruoka eritoten viinin kanssa on erittain hyvaa.