Argentiina

Pienien lahtovaikeuksien ja pitkaan nukkumisen (kavereiden, itsehan heraan ysilta) vuoksi lahdimme Argentiinaan vasta torstaina paivalla. Pucon oli sen verran puoleensavetava kaupunki, etta lomaa olisi voinut jatkaa siella pidempaankin.

Kuten kirjoitin aikaisemmin, kamera piti ostaa, jotta saadaan joitain muistoja tallennettua digiaikaan. Koska kaupunki on pieni ja enimmakseen myydaan ravintolapalveluita ja turistituotteita, hyvaa kameraa oli mahdoton loytaan. No, koko kaupungista loytyi perati 4 digikameraa, joten valikoima oli kohtuullisen suppea. Hankinnan kohteeksi tuli Kodakin 7.1 megapikselin kohtuu helppokayttoinen kamera ja hintakin oli kohtuullinen. 145 000 Chilean pesoa (mukaan tuli 512 muisti, ekstra patterit ja kantolaukku) joka euroissa on jotain hieman paalle 200€. Matkabudjetti puhkesi tassa vaiheessa, mutta onneksi on kaikkien matkailijoiden kaveri, Visa, mukana.

Kun kaverit herailivat siina kolmen maissa iltapaivalla edellisen illan juhlimisesta, lahdimme keskustaan syomaan ja ostamaan bussiliput minulle Argentiinasta takaisin Santiagoon. Eihan tamakaan nyt ilman ongelmia onnistunut, piti ilmoittaa passin numero ja eihan sellasta mukana ollut ja haimme sen. Taman jalkeen suuntasimme rannalle, joka ei ole muodostunut aivan tavallisesta kivesta. Hiekka on tulivuoresta tullutta kiviainesta, voisikohan sanoa, etta jaahtynytta Magmaa (kaiketi). Ei ole siita kaikkein pehmeinta ranta-ainesta, hieman kivinen ja eihan ne pehmeita ole. Yksi maininnan arvoinen kohtaus oli, kun Cristobal yhden kaverinsa kanssa piti lentopallo esityksen pikkulapsille. Ensin kerrottiin erilaiset lyontityylit ja aina taman lyonnin tapahtuessa, yleison piti huutaa eri sanoja. Tama oli aika hauska, vaikka itse en sanoista mitaan ymmartanytkaan. Rannalta poistuimme talolla ja mukaamme joutui muutama rentouttava olut. Illallisen jalkeen suuntasimme toisten kavereiden talolle viettamaan iltaa, joka jatkui FIRE-nimisessa yokerhossa.

Torstai aamuna minulle oli annettu tehtavaksi saada kaikki hereille kymmenelta keinoja kaihtamatta, koska yhdeltatoista piti lahtea kohti taman hetkista maaranpaata. Noin puolen minuutin rummutus vaatekaappiin, niin alkoi ensimmaiset lauseet kuulua. Ei ole helppoa herattaa, jos ovat nukkuneet 3 tuntia... Onneksi ei tarvinnut turvautua kylmavesiletkuun, joka oli seuraava tyokalu. Valmiina lahtoon olimme noin 12 ja siita auto tankille ja nokka kohti Argentiinaan rajaa.

Reitti Argentiinaan kulkee soratieta pitkin ja on mutkainen, mutta palkitsee maisemillaan. Matkanteko oli kohtuu hidasta ja sita hidasti viela enemman jokin epamaarainen kolina auton takapaassa, jota varten otimme toisen renkaan irti, mutta mitaan irtonaista emme loytaneet. Cristobal teki amatoorin virheen ja meni ottamaan mukavan otteen pakoputkesta ja hanella taitaa vielakin olla sormet tulessa. Mies oli koko paivan sormet jaapussissa. Rajamuodollisuudet Chilen puolella menivat nopeasti. Chilelaiset joutuivat taalla tayttamaan kaavakkeen ja mina palauttamaan Chiileen tullessani tayttaman (onneksi oli vahingossa tuo mukana, kun kaikki tuollaiset jatin Santiagoon). Argentiinan tullissa jouduin jalleen tayttelemaan papereita.

Matkaa maaranpaahan eli Barilocheen (http://en.wikipedia.org/wiki/Bariloche) kesti odotettua kauemmin, koska tie todellakin oli huonokuntoinen ja hitaimmillaan ajoimme noin 20 km/h. Matkalla naimme mahtavia maisemia (jalleen kerran) ja hienoja rauhallisia kylia rakennettuina vuoristojarvien rannoille. Taalla selkareppumatkailu on erittain suosittua seka matkaaminen pyoralla. Se on kohtuu raskasta, koska tie menee vuoren rinteita ylos alas, mutta tarjoa mahtavia kokemuksia. Koko porukkamme oli aika vasyneita koko matkan ajan johtuen aikaisesta heratyksesta. Itse tuli torkuttua varmaankin puolet matkasta. Kaverit sivistivat minua matkalla muutamilla asioilla Chilesta ja Argentiinasta. Argentiinan puolella olevaa hevosmiesta (hieman kuin cowboy USA:ssa) kutsutaan Gauchoksi (http://en.wikipedia.org/wiki/Gaucho) ja Chilen puolella Huasoksi (http://en.wikipedia.org/wiki/Huaso). Raja Argentiinan ja Chilen valilla on muodostettu siihen kohtaan, jossa vesi andeilla alkaa virtaamaan jompaan kumpaan suuntaan, Chilen puolelle vai Argentiinaan, eli vedenjakajan mukaan on syntynyt tama raja.

Barilocheen saavuimme noin kymmenen maissa ja yopaikka loytyi puolen tunnin haravoinnin jalkeen. Ihan kelvollinen hotelli, vaikka haussa oli halpa hostelli, emme valittaneet. Koska ei oltu pahemmin paivan aikana syoty suuntasimme Argentiinalaiseen tapaan syomaan kunnon pihvit. Paikat, joita meille oli suositeltu, olivat taynna ja jonossa viela ihmisia (huom. tama oli noin 12 aikaan yolla). Vihdoin paadyimme hyvaan paikkaan, joskin kaverit valittelivat paikan hintoja. Soimme isot pihvit ja tarjosin kaikille kiitokseksi hyvat viinit ruuan kanssa. Illastimme hieman yli tunnin, josta menimme suoraan hotellille nukkumaan jalleen kasvanutta univelkaa. Kaupunkia en ole viela ehtinyt katsastaa, mutta sen vuoro on tanaan, kunhan muut saavat itsensa ylos sangysta. Yolla kaupungki naytti siistilta ja hienosti valaistulta.

Tanaan vuorossa Bariloche ja piiiitka matka Santiagoon bussilla, reittina Bariloche - Osorno - Santiago. Bussi lahtee Santiagosta 15.00 ja on Santiagossa lauantai aamuna jossain 9-10 valissa. Santiagossa ohjelmassa viinitilalla kaynti, jonka takia lahden Argentiinasta vain yhden yon nahneena. Passiin alkaa leimaa tulla hieman toisin, kuin euroopassa, jossa siinakin saastetaan.