Lento ja ensimmainen paiva

Vaikka matka oli tiedossa melkein puoli vuotta ennen h-hetkea, niin silti sita sai pienta kiiretta. Onneksi kuitenkin matkalle ei paljoa tarvinnut ottaa mukaan. Jostain kumman syysta laukku kuitenkin tuli tayteen.

Lennot Chileen kestaa kauan. Se tiedettiin ja on nyt todistettu. Madridin lentokentalla yolla ei ole niin mitaan tekemista... no, onneksi tuli lukemista mukaan. Iso, mutta tyhja paikka. Ruuat ja juomat lennoilla olivat hyvia mita nyt valikoimaa voisi olla hieman enemman. kanaa ja pastaa, kanaa riisilla ja kanaa perunamuusilla. No, hyvin ne meni alas punaviinin kanssa. Ensimmainen pitka lento, jossa punaviinia ei loytynyt omalta paidalta. Vierustoverit eivat osanneet sanaakaan englantia kummallakaan lennolla... ei tosin suomeakaan tai sitten eivat vain halunneet vastata. Vaihtoehto sekin. Kasilla sentaan elehtivat, joten reagoivat ainakin.

Heti Chilen maaperalle tultua tuli koettua latinoiden epajarjestelmallisyys tai miksi sita nyt voidaan kutsua. Joka paikassa sai odottaa ja mikaan ei tuntunut menevan putkeen. No, reilun tunnin paasta laskeutumisesta laukkukin loytyi ja paastiin Marion ja Arturon kanssa liikenteeseen. Ulkona lamminta sellaset +20 astetta ja takalaisella kosteusprosentilla hikihan siina allekirjoittaneelle tuli. Ei kylla yllatyksena. Mario kuljetti suoraan toiselle laidalle Chilea nayttamaan historallisesti merkittavaa satamakaupunkia ja rantakaupunkia, Valparaisoa ja Vina del Maria. Valparaiso kuuluu Unescon maailmanperinto-listalle, jota nyt ovat entisoimassa vanhaan loistoonsa.

Valparaiso on paassyt hieman ransistymaan, joskin paikka paikoin asuntoja oli remontoitu hienoon kuntoon. Maisemat ylempaa oli mahtavat, koska tama kaupunki on rakennettu rinteeseen. Kaytimme ylos mennessa vanhoja hisseja, jotka liikkuvat rinteen suuntaisesti ja niista avautuu hieno nakoala myos. Taalla kuulemma asustelee moni taitelija ja etsii inspiraatioita. En yhtaan ihmettele, katsomalla oman huoneen ikkunasta esteetonta merinakoalaa korkealta kukkulalta niin voin sanoa vain, etta voittaa 100-0 myyrmaen nakymat. Taalla soimme hienossa ravintolassa katsoen maisemaa ja joitain perinteisia ruokia syoden. Hinta-laatu suhde hyva, 18€ sisaltaen alkupalat, alkudrinkin, pullon punaviinia (jaettuna kolmelle) seka pihvin.

Vina del mar on enemman rantaloma kohde, joka muistuttaa valimeren rannikkoa. Korkeat rakennukset rannan vieressa, sen jalkeen rantatie ja hiekkaranta. Merivesi tuntui ainakin rannassa lampimalle, mutta muut vakuuttelivat, etta ei se kovin syvalle lampimana pysy. Taalla sain jotain kummaa perinnejuomaa (taikka ruokaa, en vielakaan tieda kumpaan kategoriaan kuuluu). Tama sisalsi jotain makeaa nestetta, jossa oli jotain viljaa pohjalla ja aprikoosin paloja. Jai kohtuu makea jalkimaku.

Taman jalkeen tulimme Marion ja Arturon vanhempien luokse, joilla on aidatulla ja vartioudulla alueella asunto. Hienon nakoinen niin ulkoa kuin sisalta ja iso. Ovat vieraanvaraisia. Taalla tuli toinen kulttuuriero... Rujo suomalainen kohtaa latinotervehdyksen, naisvakea pitaa aina tervehtia poskelle. Tama tuli pienen tauon ja Marion avustuksen jalkeen kuntoon. Nama kuuluu naihin asioihin, jotka vaan pitais osata, mutta ei...

Matka jatkuu nyt suihkunraikkaana. Marion sisko pitaa pienet illalliset asunnollaan, jonne minutkin on kutsuttu. Ilta jatkuu siella ja huomenna on Marion haat ja tutustuminen Pablon vanhempiin seka Santiagoon.